Dreaming of a happy new year

Moikka pitkästä aikaa! Tauko bloggailusta venähtikin sitten parin kuukauden mittaiseksi. Lääkityksen alkuvaiheessa oli tosiaan voimat sen verran vähissä, ettei blogi ollut päällimmäisenä mielessä. Nyt voin kuitenkin hyvin, Ketipinorkin on nostettu hoitavaan annokseen eli 100mg ja olen paljon pirteämpi päivisinkin, kun lääkkeen unettava vaikutus on jäänyt pois (ko. määrä lääkettä ei käy väsyttämään enää edes iltaisin). Kun on taas jaksamista ja motivaatiota tehdäkin jotain niin ehkä tämä kirjoittaminenkin alkaa kiinnostamaan enemmän! :)

Pidemmittä puheitta ajattelin palata bloggailun pariin listaamalla 10 asiaa, joita odotan vuodelta 2014. Ei ole toteuttamis - tai tärkeysjärjestyksessä!

1. Työpaikka
Ysiluokasta lukion tokaan saakka tein koulun ohella lähes koko ajan jotain töitä ja totuin siihen, ettei vanhemmilta tarvinnut rahaa pyytää. Nyt olen 18, asun vanhempieni luona (olen asunut välissä omillanikin) ja kaikki rahani ovat vanhempieni lompakoista lähtöisin. Saan kyllä rahaa kun sitä tarvitsen, mutta vähemmän tarpeelliseen huvitteluun kuten shoppailuun en kovin usein viitsi rahaa olla ruinaamassa. Nyt kun olen aikuislukiossa eli miulla on koulua vain pari kertaa kuussa illalla, päivät voisi hyvinkin käyttää hyödyllisesti töitä tehden. Haluan myös oppia käsittelemään rahaa, se taito miulla ei todellakaan oo vielä hallussa! Miulla onkin itseasiassa työhaastattelu huomenna, pitäkää peukkuja! :)

2. Ylioppilaslakki
En voi uskoa, että miun lukioura alkaa olla jo ihan loppusuoralla - eihän miulla ole edes oikein minkäänlaista käsitystä lukion jälkeisestä elämästä ja helmikuussa pitäisi jo kirjoittaa kolme ekaa ainetta! Näillä näkymin oon siis valmistumassa syksyllä 2014, toivottavasti ei nyt sen kauemmin tarvitse sitä valkolakkia odotella :D

3.Punaiset hiukset
Miulla on ollut ruskeat hiukset suurimman osan elämästäni ja kaipaisin kerrankin jotain kunnon vaihtelua! Oon päättänyt, että ensi kerralla kun saan käteeni hieman isomman summan rahaa, marssin kampaajalle ja vedän pääni punaiseksi. En vaan oo vielä päättänyt, että tuleeko siitä hillityn tummanpunainen vai tuo vähän rohkeampi vaihtoehto, kirkkaanpunainen.

4. Tatuointi
Niin pitkään oon ensimmäisestä tatuoinnistani haaveillut, mutta muuttanut mieleni niin monta kertaa siitä minkälainen se olisi, että en ole uskaltanut ottaa. Nyt miulla on kuitenkin ollut jo pidemmän aikaa mielessä tekstitatuointi, jolla myös olisi merkitys miulle (vaikka en yleisesti ottaen ajattele, että tatuoinnilla tarvitsisi olla merkitys). Toivottavasti budjetti sitten sallisi tämän idean toteuttamisen tulevan vuoden puolella! :)

5. Liikunnallisempi elämä
En aio tehdä minkäänlaista uudenvuodenlupausta kuntoilun aloittamisesta tai "rantakunnosta", olen vain todennut, että olen laiskistunut tosi paljon liikkumisen suhteen ja voisin olla fyysisesti paremmassakin kunnossa. Käyn nykyään salilla kerran-pari viikossa ja tanssiharkoissa kerran viikossa, mikä on tietty parempi kuin ei mitään. Haluaisin kuitenkin taas tehdä liikunnasta isomman osan elämääni, ottaa edes vähäsen itseäni niskasta kiinni sen suhteen!

6. Ajokortti
Oon viivyttänyt ajonkortin hankkimista vaikka kuinka monesta syystä. Onnettomuuskammo, rahatilanne ja tunne siitä, etten tarvitsisi sitä ovat varmaan olleet niitä yleisimpiä. Nyt oon kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kyllä se elämää helpottaisi jos olisi mahdollisuus liikkua paikasta toiseen myös autolla. Jonkin verran kortittomuus kuitenkin liikkumista rajoittaa kun en asu missään ihan keskustassa mistä olisi helpot kulkuyhteydet kaikkialle... Jospa ensi vuonna asia korjautuisi!

7. Ulkomaanmatka hyvässä seurassa
Pääsen ulkomaille nykyään aivan liian harvoin ja aina tulee kavereiden kanssa puolitosissaan suunniteltua kaikenlaisia reissuja joista yksikään ei ole ainakaan vielä tähän mennessä toteutunut, suurimpana syynä varmaan tarvittavan budjetin puute sekä se, että suurin osa (mukaan lukien minä) täytti 18 vasta tänä vuonna. Olisi ihan mahtavaa nähdä lisää maailmaa pienellä hyvällä porukalla tai kahdestaan jonkun tärkeän kanssa! :)

8. Mahtava kesä
Jo muutamana vuonna putkeen miun kesälomat ovat aina olleet jotain ihan muuta mitä oon oottanut. Kesä on monen lempivuodenaika ja lomaa ootetaan aina innolla, mut ite oon jostain syystä aina keväisin ja kesäisin ollut kaikkein masentunein. Voi tietysti johtua ja varmaan johtuukin biposta, että huonomman mielialan jaksot ovat aina sattuneet kevään ja kesän vaihteeseen. Ensi vuonna aion kuitenkin nauttia kesästä täysin siemauksin ja tehdä kaikkea mitä oon aina kesällä halunnut tehdä! :) Matkustaa ulkomailla ja Suomen sisällä, käydä keikoilla/festareilla, viettää paljon aikaa ihanien ihmisten kanssa...

 9. Parempi itsetunto
Oon huomannut, että miun itsetunto ei oo ollu ihan kohdillaan viime kesän jälkeen. Siihenkin on syynsä: Miun ympärillä oli silloin täysin vääränlaisia ihmisiä ja erkaannuin oikeista kavereistani. Sen aikainen poikaystäväni vaati miuta muuttumaan lähes joka asiassa. Myös vanhempien suunnalta tuli jonkin verran painostusta, mutta syystä, koska miun elämä oli oikeesti huonoilla raiteilla. Menetin oman identiteettini lähes kokonaan yrittäessäni olla "tarpeeksi hyvä" kaikkien silmissä. Epävarmuuden ja riittämättömyyden tunne on siitä asti seurannu miuta kaikkialle, enkä oo osannu ajatella itsestäni oikein mitään positiivista. Mut eiköhän tästä vielä nousta! Kaverit ja perhe on taas miun tukena, miulla on nyt ihana mies kuka oikeesti pitää miusta sellaisena kuin olen ja terapiassakin on alettu käsittelemään tätä asiaa :)

10. Käsitys tulevaisuudesta
Kuten jo mainitsin, miun olis tarkotus saada lukio-opintoni päätökseen vuoden päästä ja visio siitä, mitä sen jälkeen sitten tapahtuu on vielä hyvin epäselvä. Oon aina ollut kateellinen niille ihmisille, ketkä tietävät jo peruskoulussa mitä haluavat tulevaisuudeltaan, todella panostavat sen eteen toisen asteen opinnoissa ja lopulta saavuttavat sen. Itse puolestaan olen peruskoulusta asti ajatellut, että on turha painostaa itseään ajatuksella siitä, että pitäisi tietää. "Eiköhän lukiossa ole tarpeeksi aikaa miettiä." Viimeistä vuotta viedään, eikä lukio nyt hirveästi ole avannut miun silmiä asian suhteen. Toivon, että ennen vuoden 2014 päättymistä vastaus tulee kuin kaupan hyllyltä, jos miulta kysytään mihin haen jatko-opiskelemaan tai mihin ammattiin haluan tulevaisuudessa! Välivuotta en aio missään nimessä pitää.

Kuvat weheartit

Ketipinor, unet ja brun chocolat foncé

Nyt kun ei oo enää aikaisia kouluaamuja häiritsemässä mun unia niin totta kai jokin vielä inhottavampi riesa astuu kuvioihin: Painajaiset. Ihan järkyttävät sellaiset. Tiedän monien ihmisten kärsivän painajaisista stressin tai trauman takia, ja siksi mua ihmetyttää että miksi painajaiset hyökkäävät mun alitajunnasta just nyt kun mun elämä on tasapainoisempaa ja stressittömämpää kuin ikinä. Lähes kaikki lääkkeet, jopa tulehduskipu - ja allergialääkkeet aiheuttavat mulle outoja unia ennen nukkumaanmenoa otettaessa, ja monien lääkkeiden tuoteselosteissa mainitaankin asiasta. Etenkin Ketipinorin aloituksen oon alkanut näkemään tosi elävän tuntuisia unia ja muistamaan uneni paremmin. Se voi toki johtua siitä, että yöunieni laatu on parantunut huomattavasti.

Tän viikon aikana on kuitenkin tapahtunut jotain omituista. Nukahtaminen on ollut vaikeeta vaikka olisin ottanut iltalääkkeet jo kahdeksalta ja nuo kauhuelokuvanomaiset, raa'at ja väkivaltaiset painajaiset ovat tulleet mukaan kuvioihin. Ahdistaa aivan suunnattomasti mennä nukkumaan. Ketipinorin haittavaikutuksissa kyllä mainitaan oudot unet ja painajaiset, mutta ihmettelen, miksi ne olisivat alkaneet vasta kahden kuukauden kuluttua lääkityksen aloittamisesta. Oon viimeksi nostanut annosta 3 viikkoa sitten. En tiedä, onko neljän huonosti nukutun yön jälkeen vielä aihetta nostaa...
Onko kellään samanlaisia kokemuksia Ketipinoreista tai vastaavista antipsykooteista?

 

Tänään ei oikeastaan muuta tapahtunutkaan kuin että suoritin pikaisen uudistusoperaation hiuksilleni Cameleo Pro-Greenin värisävyllä 3.3 Dark chocolate brown. Tää oli ehdottomasti halvin kotivärjäykseni ikinä: Kuten pari postausta takaperin kerroin, äitini löysi Robin Hoodista kaksi pakettia viidellä eurolla. Aluksi uusi väripaketti tietysti epäilytti mua halvan hintansa ja sen vuoksi, etten ollut kyseisestä merkistä aikaisemmin kuullutkaan.

 

Lähtöpisteessä näytettiin siis tältä: Väri oli melko luonnollinen, mutta kyllä siitä tarkkaan katsottuna (ja etenkin tässä kuvassa) huomasi haalistuneisuuden. Oon viimeksi hiukseni värjännyt heinäkuussa, ja silloinkin melko huonolla menestyksellä: Garnierin Olia teki hiuksista kyllä ihanan tuntuiset, mutta väri ei tuntunut tarttuneen lähes lainkaan. Suosittelen, jos haluat _kevyesti_ sävyttävän tehohoidon hiuksillesi, mutta en värinvaihdokseen...

 

 

 

Järkyttäviä nää meikittömät kuvat haha :D Ja nyt pitkästä aikaa suoristettuani hiukset tajusin näyttäväni paljon kivemmalta kiharalla tukalla, en tajua mikä ongelma mulla on aikaisemmin ollut kiharoitani kohtaan! Kai se sitten niin on, että se luonnollinen sopii parhaiten. Vai mitä te ootte mieltä?

Mut kuitenkin, Cameleo Pro-Green oli todella riittoisaa pakkauksen pienestä koosta huolimatta johtuen varmaan sen hieman erilaisesta koostumuksesta: Kehite-emulsion ja väriaineen sekaan liuotettiin myös pieni tippa öljyä. Yksi paketti riitti juuri ja juuri, mutta laitoin varmuuden vuoksi toisenkin päähäni jotta väristä tulisi mahdollisimman tasainen. Pettynyt en ainakaan oo lopputulokseen, väristä tuli nimensä mukaan tosi suklainen vaikka kuvassa näyttääkin melkein mustalta :) Kestää taas vaan tottua näin tummaan tukkaan, tuntuu että näytän hirveän kalpealta. Ei muuta kun itseruskettavan ostoon!

With love, Meri

Tuu mun kanssa ja astu valoon

Käytiin tänään tosiaan Maaritin kanssa ottamassa musta pari kuvaa tuolla ihanan syksyisessä luonnossa :) Ois ollu niin paljon kivempi jos aurinko ois paistanu ja vitsailinkin Maaritille ennen lähtöä piirtäväni sen Paintilla joka kuvan nurkkaan jos se ei ala paistaa, mut eipä sitä näköjään tarvinnukaan kuvien onnistumiseen :) Tuntui vaan aika typerältä rämpiä metsässä korkkarit jalassa haha :D Mut eivätpä nuokaan näyttäneet moisesta kärsineen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mitäs tykkäsitte kuvista?
 

 

Tässä teille vielä vähän positiivista kuuntelemista täks illaks, päätin sit innostua Jujusta pienen tauon jälkeen :D Palaillaan huomenna hiusasioiden merkeissä ;)

 

With love, Meri 

Postaustoiveita?

Moikka! Tää maanantai olikin vähän helpompi mihin oon tottunut. Kävin koululla vaan sen verran, että sain iltalukion kurssit ja tulevat lukkarit tietooni. Eipä mulla tuota koulunpenkin kuluttamista enää hirveesti näytä olevan tiedossa ja ensimmäisiin kirjoituksiinkin pääsen ottamaan osaa jo ens keväänä, jännää! Seuraava jakso tosiaan lähtee käyntiin vasta torstaina, eli vielä pari päivää aikaa olla ajattelematta koulua ja sitten varmaan ne ensimmäiset etätehtävät jo tulevatkin :) Varsinainen koulupäivä mulla on seuraavan kerran vasta 10.10 eli mahtaa seuraavat pari viikkoa tuntua melkoiselta lomailulta!

Huomenna sitten on luvassa jonkinlaista asupostausta jos sää sallii ja päästään Maaritin kanssa haluamaani paikkaan kuvailemaan :D Sitä ennen ois kuitenkin kiva vähän tietää, että mitä te haluaisitte blogissani nähdä tai lukea? Blogi on kuitenkin vasta sen verran alkuvaiheessa, että ideoita ja palautetta kaivataan teiltä lukijoilta päin! Ehdottaa saa ihan laidasta laitaan, kokeilen mielelläni kaikkea erilaista :) Kommenttiboksin lisäksi myös sähköpostini on käytössä tätä tarkoitusta varten.

With love, Meri

Onnellinen isolla O:lla

Mulla on nyt pari päivää ollut aivan loistava fiilis! Ei mitenkään epätodellisen euforinen eikä poikkeuksellisen energinen, vaan onnellinen. Sellainen, että kaikki on hyvin just näin kun tällä hetkellä on. En pidä itseäni perusluonteeltani mitenkään älyttömän positiivisena ihmisenä ja jo päiväkoti-iässä mua kuvailtiin melankoliseksi. Viime päivinä oon kuitenkin iloinnut ihan hirveen pienistä asioista, esimerkiksi parin kaverin kehut mun elämänasenteesta ja asioihin suhtautumisesta on pistänyt hymyilyttämään :) Tuli hyvä fiilis siitä, että joku todella kiinnittää huomiota mun puheisiin ja ajatuksiin pinnallisen puolen sijaan. Ja se miten tuo mun edellinen postaus otettiin vastaan, ootte ihmiset ihania ♥

Tän näköisessä asussa lähdin tänään liikkeelle! Takki on tän syksyn ostoksia Vero Modasta ja keksin jo eilisiltana ulos lähtiessäni yhdistää siihen viime talvena H&M:stä ostamani karvakauluksen :) Omasta mielestäni ainakin sopii todella hyvin! Perustylsät farkut on Onlyn, laukku äitini vanha ja kengät markettikamaa.

Käytiin tänään Maijun kanssa tutustumassa Imatralle vastikään pystytettyyn turkkilaiseen kahvilaan,
Café Elegantiin. Paikka näytti jo ikkunasta vilkaistuna todella tyylikkäältä ja täyttäkin siellä oli hieman huomaamattomasta sijainnistaan huolimatta! Meille oli kuitenkin tilaa vielä yhdessä nurkkapöydässä. Tuli kyllä ihan jonkin aikaa kuolattua sitä sokerin, kerman ja marsipaanin määrää mitä tiskillä näkyi perussuomalaisen pullan sijaan :D Työntekijät olivat pukeutuneet tunnelmallisesti itämaisittain ja paikassa tarjoiltiin pannukahvin ja tunnettujen erikoiskahvien lisäksi myös aitoa turkkilaista kahvia, mutta sitä en vielä tällä kertaa maistanut vaan päädyin cappuccinoon :)

Kahvittelun päätteeksi päädyttiin vielä pyörimään vaatekaupoilla ja kerrankin kun mulla oli hiukset auki niin aattelin että vois vaikka ihan läpällä kokeilla jotain pipoa :D Oon hirveen huono käyttämään pipoja tai mitään päähineitä yleensäkään, vaikka se olisi ilmojen kylmetessä todella tärkeää. Jonkin aikaa katseltuani ja Henkkamaukan valikoiman tylsyyttä harmiteltuani vetäisin päähäni tällaisen ja tähän sitten tykästyin!

 

Ja just kun olin miettinyt että ehkä pidänkin hiukseni nykyisessä sävyssään, joka on hyvin lähellä mun luonnollista väriä eli kohta kolme kuukautta kasvanut juurikasvu ei näy juuri missään, niin tottakai äiti oli ostanut mulle melkein mustaa hiusväriä kun Robin Hoodista 2 pakettia 5 eurolla sai :D Ei sillä etteikö paluu todella tummaan tukkaan olisi mielessäni pyörinyt, ja kyseinen sävy kyllä näyttää aivan toiveideni mukaiselta!

With love, Meri

Minä ja kaksisuuntainen mielialahäiriö

 

Mietin pitkään, että miten tän asian blogissa esittäisin, vai jättäisinkö pois kokonaan, ja mua jännittää hirveesti postata tämä. Ihmiset kuitenkin saattavat nähdä mut hieman eri valossa tän tiedon jälkeen, mutta eihän se välttämättä huono asia ole. En muutenkaan halua esittää blogissa muuta kuin olen. Monesta blogista saa sellaisen käsityksen että bloggaaja viettää täydellistä elämää ja on aina ihanan iloinen ja positiivinen, ja viisasta ollakin jakamatta jokaista vastoinkäymistä ja yksityiselämän käännekohtaa varsinkaan suurelle lukijakunnalle. Aattelin kuitenkin tän kerran selventää elämäntilannettani hieman.

Mulle määrättiin lääkitys kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön elokuun alussa. Asia ei tullut mulle mitenkään yllätyksenä, järkytyksenä tai pettymyksenä, koska olin kerennyt sulatella diagnoosia jo joulukuusta 2011. Silloin en kuitenkaan halunnut hyväksyä sitä, ja kieltäydyin ottamasta määrättyjä lääkkeitä vastaan. Entä jos lääkäri oli väärässä eikä mulla ollutkaan mitään sairautta? Mitä tapahtuisi jos söisin lääkkeitä turhaan? Juoksin paniikissa pois vastaanotolta ja elämä jatkui sekavissa merkeissä. Toimin ihmissuhteissa kuin pikkulapsi, seurustelukumppani saattoi vaihtua lennosta, alkoholinkäyttö riistäytyi käsistä, tipuin koulussa pahasti kärryiltä enkä saanut otetta oikein mistään. Sain osakseni paljon vihaa, pilkkaa ja naurua. En tietysti ymmärtänyt, että miksi. Aluksi ihmeteltiin, miten ennen ikäistään kypsemmältä vaikuttanut kympin oppilas alkoi käyttäytyä aivan entistä päinvastaisella tavalla. Sitten alkoi liikkua huhuja, että olisin seonnut huumeiden takia. Välillä masennuin vihapuheista, ilkeistä juoruista ja halveksuvista katseista. Se ei kuitenkaan menoani hillinnyt, sillä olihan alkoholi keksitty.

 

Kaikki riistäytyi käsistä lopullisesti tän vuoden puolella. Siitä en aatellu tän yksityiskohtasemmin kertoa, mut pointti on siis se, että tajusin hakea apua. Nyt mulla on käytössä Lamotrigin, mielialan tasaaja, joka tällä viikolla nostetaan lopulliseen 100 milligramman annokseen, sekä Ketipinor, joka kuuluu antipsykoottisten lääkkeiden ryhmään. Sitä otan 50 milligrammaa niin kauan kun saan nukuttua hyvin kyseisellä annoksella.

Lääkityksen vuoksi en käytä enää ollenkaan alkoholia. En ole varma onko lääkkeiden kanssa juomisella päihdyttävää vaikutusta, mutta se on elimistön kannalta todella vaarallista. Lääkkeet itsessään käyvät maksan päälle niin paljon. Tietenkin voisin jättää lääkkeet ottamatta ja juoda, mutta mieluummin pidän itsestäni huolta. Juomattomuudesta ei ole kenellekään mitään haittaa, etenkään psyykkisesti sairaalle ihmiselle. Jos haluaa maun tai seuran vuoksi muutaman ottaa eikä tavoittele humalaa, niin alkoholittomat kaljat ja siiderit löytyy useimmilta baaritiskeiltä ja juomaosastoilta :)

Aluksi ajattelin, että juomattomuuteni vaikuttaisi sosiaaliseen elämääni negatiivisesti. Useimmat ystävistäni kuitenkin alkoholia käyttävät ja käyvät paljon ulkona. Olin varma, ettei mua kutsuttaisi enää mukaan illanviettoon ja viikonloput menisivät kotona istuessa, koska en juo enkä jaksa valvoa myöhään. Olen kuitenkin todella kiitollinen ystävistäni, ketkä hyväksyvät mut tällaisena kun olen, arvostavat, tukevat ja ottavat mut ihan samalla tavalla huomioon kuin ennenkin ♥ Ei ole tarvinnut tuntea, että poikkean nyt jotenkin muista tän sairauden takia. Päin vastoin. Lääkkeiden vaikutuksen myötä en enää tunne, että olisin erilainen muiden joukossa, että olisin se, kenessä on jotain vikaa.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei tarkoita sitä, että ihminen on koko ajan "ihan sekaisin". Kuten mitä tahansa sairautta, niin kaksisuuntaistakin on eri asteista. Toisen mieliala voi vaihdella masentuneisuuden ja hypomanian välillä. Toinen puolestaan voi kärsiä vakavan itsetuhoisuuden ja psykoottisen manian vuorottelusta, jolloin on osastohoito paikallaan. Taudin monimuotoisuuden vuoksi se onkin niin vaikea tunnistaa, ja sitä hoidetaan usein virheellisesti masennuksena, sillä tavallisesti potilas hakeutuu hoitoon masennusjakson aikana ja maniavaiheessa tuntee olevansa elämänsä kunnossa. Näin toimin itsekin alussa: Ajattelin kärsiväni kausiluontoisesta masennuksesta. Ilmoitin lopettavani hoitosuhteen aina muutaman kuukauden päästä, kun mieliala yhtäkkiä kohosikin euforisiin lukemiin. Kohta taas tunsinkin tarvitsevani apua.

Syy, miksi blogi hiljentyi heti alkuun on, että arkeni koostuu pääasiassa normaalin elämän opettelusta näin suoraan sanottuna. Tää sairaus on sotkenut mun koulunkäynnin niin pahasti, että aloitan kuun vaihteessa aikuislukion eli etälukion puolella. Varsinaisia koulupäiviä mulla tulee silloin olemaan vain yhtenä iltana viikossa, loppuaika on itsenäistä opiskelua. Valmistumisenikin aikaistuu vuodella tai puolikkaalla, eli ei tarvitsekaan lukiossa ihan sitä neljää vuotta istua. Näin loppuun haluan vielä sanoa, ettei tän blogin tarkoitus kuitenkaan ole kertoa mistään mielenterveyspotilaan kuntoutumisesta, vaikka sitä elämäni suurimmaksi osaksi tällä hetkellä on. Lääkkeisiin, terveempään tunne-elämään ja omaan itseeni tutustumista. Sitä en totisesti ole muutamaan viimeiseen vuoteen ollut.

With love, Meri

Uutuuksia

Eilen vietin ihan huippukivan shoppailupäivän Lappeenrannassa ystäväni Sannin kanssa! Koko kesässä ei oikeastaan tullut shopattua kunnolla (kyllä, luit aivan oikein) joten rahan törsäys pitkän tauon jälkeen tuntui suorastaan terapeuttiselta.

 

 

Ensimmäisenä iskin silmäni tähän söpöön valkoiseen peplumtoppiin Nillassa, tai no itseasiassa Sanni tän bongasi, mutta päätyi sitten ostamaan punaisen ja itselleni paremmin sopiva väri valkoinen päätyi omaan ostoskoriini 30 eurolla :) Siinä vielä Sannista kuva jotta saisitte paremmin selvää miltä tää näyttää päällä, tuosta hengarikuvasta tulee mieleen lähinnä joku vauvan mekko :D Mutta eikö olekin ihana?

 

 

 Nillasta tarttui mukaan myös myös kauan tarvitsemani uudet farkut, taisivat velottaa kolmekymppiä näistäkin :) Inhoan farkkujen sovittelemista yli kaiken, onneksi Nillassa oli hyvä myyjä joka löysi mulle heti oikean koon pelkästään mua katsomalla :D Kaapistani löytyy aivan liian vähän käyttökelpoisia farkkuja, joten toivon todellakin näiden todistavan itsensä hyväksi ostokseksi.

 

 Seppälän poistomyynnistä löysin paljettihameen 8 eurolla ja farkkuhameen 3 eurolla! Normaalihintaisena olisin tuskin kumpaakaan ostanut, niin harvoin tällaisia loppujen lopuksi tulee käytettyä, mut eiköhän nää baari-iltoja edeltävät vaatekriisit pelasta :) Eikä 11 euroa todellakaan ollut suuri menetys kun ajattelee, ettei siihen hintaan normaalisti löydä yhtäkään kivannäköistä hametta.

 

 

Uusi syystakkikin löytyi Vero Modasta hintaan 40€. Luovuin pinttyneestä tavastani ostaa joka syksy uusi nahkatakki ja kokeilin jotain erilaista. Uskon, että tätä kehtaa käyttää monta vuotta, eihän tän tyyliset oikeestaan koskaan mee täysin pois muodista :) Tykkään jotenkin tosi paljon tuosta vyöstä, jonka saa solmittua rusetille, se tuo muuten ehkä hieman rouvamaiseen takkiin sellaista tyttömäisyyttä ja söpöyttä!

 

 

Sitten leijonakuvioinen kaulahuivi Cubuksesta, 18€. Varmasti olisi samantapainen halvemmallakin löytynyt, mutta olin niin tohkeissani pitkästä aikaa shoppailusta, ettei tullut edes hintoja katsottua :D Kassalle mennessäni olin jo todennut tän sopivan niin hyvin uuteen takkiini, että mitäpä sitä perääntymään! Tämäkin on vähän erilainen minkä tyyppisiä yleensä ostelen :)

 

 

Viimeiseksi nappasin mukaani vielä tällaiset kivat korvakorut Glitteristä 12 eurolla. En ollutkaan pitkään aikaan ostanut uusia korviksia ja halusin jotkut yksinkertaiset ja käytännölliset, muttei silti liian tylsiä ja loppujen lopuksi tykästyin näihin kun myyjän päällä näin :D

 

Eikä yhtään harmittanut, että jätin monet ihanat kengät hyllylle, sillä kotona odotti enemmän kuin mieleinen yllätys:

 

 

Äiti oli löytänyt Helsingin Mic Macista mulle aivan ihanat glitterbootsit ♥ Olivat pikkusiskoni kanssa miettineet pitkään, että tykkäisinkö näistä vai olisivatko liian lapselliset mulle, mutta nämähän ovat just hauskat ja persoonallisetkin vielä, ei varmana kävele joka päivä toisia samanlaisia vastaan! Mitäs te tykkäätte?

 

xoxo, Meri